Muistathan sytyttää lyhty!

Talven pimeyden laskeutuessa teiden ylle, diakoni Timolla oli tapana sytyttää lyhty kotitalonsa tienhaaraan. Hän totesi kerran, että se tuntui hyvältä. Timon perhe ei kuitenkaan täysin ymmärtänyt, miksi. Miksi joka ilta pitäisi olla lyhty tien varressa?

Eräänä päivänä, kun Timo avasi postilaatikon, sieltä löytyi odottamaton kirjekuori. Uteliaana hän avasi sen ja löysi kirjeen, jonka sisältö pysäytti. Kirjoittaja oli pannut merkille Timon kotitalon lähellä olevan pienen lyhdyn ja halusi kiittää Timoa siitä, että lyhty syttyi joka ilta. Sanat lämmittivät: Joku iloitsi pimeässä palavasta ja toivoa antavasta lyhdystä.

Ajatella, että valon sytyttäminen maailmaan voi merkitä niin paljon. Pieni lyhty ei muuta koko maisemaa mutta se viestii, että täällä on valoa. Täällä on joku, joka välittää. Ehkä se on juuri sitä, mitä me tarvitsemme adventin aikaan – pieniä merkkejä ja valonpilkahduksia muistuttamaan, ettei pimeydelle haluta antaa viimeistä sanaa.

Monessa kodissa adventtikynttilät ja kauniit koristeet välkehtivät paraikaa. Täällä piispantalossa ripustamme ikkunaan uskon, toivon ja rakkauden symbolit tuomiokirkon torin suuntaan. Valo ei kuitenkaan tarkoita pelkkiä tähtiä ikkunoissa tai kynttilöitä pöydillämme. Voimme sytyttää valoja toisille sanoillamme ja teoillamme. Ystävällinen sana, huomaavainen teko, puhelinsoitto tai vierailu yksinäisen luona, hetki aikaa pysähtyä ja kuunnella – ne ovat kuin pieniä lyhtyjä. Ne viestittävät: Sinut nähdään. Sinä olet tärkeä. Et ole yksin. Minä välitän.

Joulun sanoma on, että Jumala itse sytyttää valon maailmaamme. Valo saapuu seimen lapsena, toivona, joka syntyy keskelle toivottomalta tuntuvaa. Jeesus Kristus tuo viestin, että Jumala on kanssamme elämän kaikissa vaiheissa. Jumalan rakkaus riittää, ja saamme uskoa olevamme arvokkaita ja tärkeitä Jumalan silmissä. Hänen, jota rakastetaan, ei tarvitse täyttää kaikkia vaatimuksia ja odotuksia. Ei edes jouluna. Sillä Jumalan rakkaus tuo mukanaan rauhan ja armon.

Valon ei aina tarvitse olla suuri ja häikäisevä – joskus se on pelkkä lyhty tien varressa. Mutta se riittää näyttämään, ettei kaikki ole yhtä pimeyttä. Sanoillamme ja teoillamme voimme antaa uutta rohkeutta ja toivoa. Jollekin juuri sinun valosi voi olla se, mikä auttaa jaksamaan seuraavan askeleen ja uskomaan huomiseen. Sen ihmeellisempää sen ei tarvitse olla – vaikka se samalla on suurta ja merkityksellistä.

Muistakaamme siis sytyttää valoja lähimmäistemme tielle ja valaista siellä missä voimme. Silloin maailmasta voi tulla hieman valoisampi paikka elää, ja toivo paremmasta tulevaisuudesta voi kasvaa.

Toivotan sinulle siunattua ja rauhallista joulua!

Bo-Göran Åstrand

Porvoon hiippakunnan piispa